Olisi paljonkin pakisemista
kylämme kohdalla kovin,
mutta Raamatun ranteella
viipykäämme nyt vielä tovi.
Isonvihan kauhuja pakohon painuttiin,
erohon surman, vihan valtaa,
kohti laajaa suon rantaa.
Kylähän ei jäänyt kukaan,
Pyhä Kirja myöskin mukaan,
Porolan Pietarin pitämä,
hänen taidolla lukema.
Kun oli ohi vaino, viha,
silloin kohti kotipihaa.
Mutta kuinka ollakaan;
kirja kotaan jäädä saa.
Siitä sitten nimi saarelle,
tuolle Raamatunmäelle.
V.K.